torstai 4. helmikuuta 2021

 


AVOIMUUTTA JA YMMÄRRYSTÄ

Miten kuuluu/miten voit? Yksinkertainen kysymys, mutta aina ei yksinkertainen vastaus.  Tätä voi kysyä myös itseltään.

Mielenterveys-ja päihdeongelmat kulkevat käsi kädessä. Siksi blogissa käsitellään molempia asioita. Kaksoisdiagnoosi löytyy monelta.

Mielenterveysongelmia on monenlaisia; yleisimpinä masennus-ja ahdistushäiriöt josta ohessa kirjoitus. Muita diagnooseja, persoonallisuushäiriöt, kaksisuuntainen mielialahäiriö, skitsofrenia, syömishäiriöt. On muitakin harvinaisempia diagnooseja, sekä sekamuotoisia ja määrittelemättömiä häiriöitä. Ja kuinka paljon jää diagnosoimatta? Mistä haluaisit kuulla tai kertoa? Kokemustarinat ovat äärimmäisen tärkeitä, joten kiitollisena otamme niitä vastaan. Mikä on auttanut sinua?

Osallistu blogiin, kirjoita crista.ervamaa@tatsi.org tai whatsup 040 0805008

 

Apua ja infoa; Mieli- Suomen mielenterveys ry, www.mieli.fi-  Kriisipuhelin 24/7, 09 2525 0111

Musta viitta

Olen sairastanut masennusta ja ahdistushäiriötä koko ikäni. Eka kerran sain diagnoosin 16v ja nyt lähestyn keski-ikää. Luulen että iso syy tähän löytyy repaleisesta lapsuudestani. Molemmat vanhempani olivat alkoholisteja, se on sitten eri tarina. Olen itsekin kokeillut päihteitä, mutta huomannut että ne vain pahentavat oloani.

Elämässä on ollut paljon hyviä aikoja, mutta masennus on aina välillä uusinut. Odotin jossain kohtaa että ”paranisin”, mutta nyt luulen että näillä mennään loppuun asti. Masennusta olen kuvaillut ”mustaksi viitaksi” joka laskeutuu päälleni. Sen alla on ulkona elämästä, joskus enemmän joskus vähemmän. Se on hyvin ahdistava paikka. Ahdistusta lisää häpeä, ettei vaan aina jaksa. Masentunut saattaa vajota itsesääliin joka sitten lisää masennuksen tunnetta.

Olen kokeillut erilaisia lääkkeitä, lähinnä mielialalääkkeitä, mutta minua on eniten auttanut keskusteluapu ja terapiat. Eka terapia nuorena ei vielä auttanut oikein oivaltamaan mistä oikein on kysymys ja mitä pystyn tekemään auttaakseni itseäni. Ikä ja kokemukset on tuonut lisää ymmärrystä ja viimeisin terapia tuntuu tuoneen ison avun. Olen hyväksynyt masennuksen,- tosin on päiviä että en, ja pyrin elämään sen kanssa. Suurin oivallus on etten jää yksin kotiin makaamaan. Täytyy pitää huolta itsestä. Täytyy pitää huolta unesta, syömisestä, liikunnasta ja siitä että osaa ottaa ilon pienistäkin asioista. Yksi tärkeä asia on rauhottuminen. Kun oma pää alkaa tuottamaan synkkiä ajatuksia tai väsymys vetää mielen matalaksi, pitäisi saada koko kroppa rauhalliseksi. Se on välillä vaikeaa. Itse olen kokeillut esim. joogaa ja hengitysharjoituksia. Rentoutusharjoitukset ovat olleet toimivia. Sekin kuullosti aluksi ihan höpinältä, kun sanottiin että puhu itsellesi kauniisti; minä pystyn, minä jaksan, ei ole mitään hätää. Toimii välillä ihan hyvin. Jollain se voi olla urheilu, jollakin musiikki, mistä itse saat nautintoa, tee sitä.

Joskus pitää elää päivä, tai vain hetki kerrallaan. Keskittyä hengittämiseen ja rauhoittua. Tämä ei ollut hirveän syvällinen kirjoitus, halusin avata keskustelua ja kertoa että mielenterveysjutut on tosi yleisiä, eikä niitä pidä hävetä!

Nykyään on paljon paikkoja mistä voi kysyä apua. Mun neuvo on, että älä jää yksin, se on pahinta. Puhuminen kenelle vaan auttaa, se on fakta. Toinen vinkki on, jaksa yrittää, aina uudestaankin. Se on tosi rankkaa, mutta ei oikein muutakaan vaihtoehtoa ole. Ihminen on vahvempi kuin uskookaan.

Mitä kokemuksia teillä on, mikä auttaa jaksamaan?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Moi, olen Pasi 40 v.-kokemusasiantuntija  Olen aloittanut ensimmäiset päihdekokeilut kahdeksanvuotiaana imppaamalla, ekat kännit 10 vuotia...